Sivustosta

Tämä jäkäläsivusto on jatkoa Luopioisten putkilokasvisto- ja sammalsivuille ja tehty pääasiassa muutaman viime vuoden aikana. Silloin olen kuvannut lähes kaikki sivustolla olevat kuvat, kirjoitellut tekstit ja etsinyt löytöpaikat saamieni vinkkien perusteella. Yllykkeenä tähän on ollut viime vuosina ilmestyneet jäkäläoppaat.

Tämä sivusto ei ole vielä valmis Luopioisten 'jäkälälkasvio'. Nyt on merkitty muistiin lähinnä lehtijäkäliä, joita niitäkin tulevina vuosina löytyy varmasti useita lajeja lisää. Rupijäkälät puuttuvat vielä lähes kokonaan, koska niiden määrittäminen ei minulta onnistu. Niiden joukossa olisi runsaasti uutta löydettävää. Määristystä varten pitäisi kuitenkin olla liki laboratorio-olosuhteet reagensseineen. Niinpä monet rupijäkälät ovat täällä hyvin epävarmoja määrityksen suhteen ja lähinnä esimerkkinä suvusta tai peräti heimosta. Jos joku kuvista tunnistaa lajin, niin otan tiedon mielelläni vastaan.

Erikseen olen esitellyt joukon muualta löydettyjä jäkäliä. Ne voivat löytyä myös Luopioisista tai ovat muuten vain mielenkiintoisia.

Sivusto on vapaasti tutkittavana ja kommentoitavana. Minuun saa yhteyden joko sähköpostitse (info(at)luopioistenkasvisto.fi) tai puhelimella 0407017412. Kaikki näihin sivuihin liittyvät oikaisut, epäilyt, uudet löydöt, haukut ja kehut voi lähettää huoletta minulle ja huomioin ne seuraavissa päivityksissä. Lisäksi saatan kommentoida niitä blogissani.

Jäkälien rakenteesta

Jäkälät muodostuvat kahdesta eri eliöstä, levästä ja sienestä. Leväosakas on useimmiten viherlevä tai sinilevä, joka toimii eliön ravinnonvalmistajana. Sieniosakas on yleensä kotelosienen sienirihma, joka toimii eliön vedenkerääjänä. Eliöt elävät siis symbioottisessa suhteessa keskenään. Systemaattisesti jäkälät luetaan sieniin. Suurin osa niistä on kotelosieniä.

Jäkälän kasvullinen osa on sekovarsi. Sillä ei ole kukkakasvien tapaan erikseen vartta, lehtiä eikä juurta. Rupijäkäliltä ei erotu erikseen erilaistuneita puolia, kerrostumia, kuten lehti- ja pensasjäkäliltä.

Jäkälät lisääntyvät suvullisesti ja/tai suvuttomasti. Jäkälän sekovarren pinnalle muodostuu suvullisia lisääntymiselimiä itiöemiä, joissa itiöt kehittyvät. Itiöemät ovat joko kotelomaljoja tai -pulloja. Jäkälien kotelomaljan reunukset ovat joko sekovarresta muodostuneita (lekanoroideja) tai itiölavareunuksia (lekideoideja). Itiöemä on lyhytikäinen ja voi muistuttaa helttasienten itiöemää. Suvuton lisääntyminen tapahtuu joko kuorikerroksen osista (isidioista) tai soraaleissa muodostuvista jäkälämuruista (soredioista). Poronjäkälät voivat lisääntyä sekovarren kappaleistakin.

Viherlevä (Trentepohlia sp.) toimii usean jäkälän leväosakkaana.

Jäkälien levinneisyydestä

Jäkäliä voidaan löytää kaikkialta. Niitä kasvaa maassa monenlaisella maaperällä, kallioilla ja kivillä sekä epifyytteinä puiden rungoilla ja oksilla. Suomessa tavattavat jäkälälajit ovat yleensä maapallolla levinneet laajemmalle kuin putkilokasvilajit. Samoja lajeja tavataan sirkumpolaarisesti ympäri maapallon. Osa lajeista on löydetty myös vastaavalta vyöhykkeeltä eteläiseltä pallonpuoliskolta. Endeemisiä lajeja ei Suomen alueelta ole löydetty.
Meiltä löytyy runsaasti eteläisiä lajeja, joita tavataan vain etelärannikolta ja saaristosta. Samoin meillä on paljon lajeja, joilla on pohjoinen, arktinen, levinneisyys ja niitä tavataan ainoastaan Lapin tuntureilta tai rannikoilta.
Useat jäkälät ovat erikoistuneet kasvamaan vain tietyntyyppisellä alustalla tai tietyssä ympäristössä. Niiden kasvuun vaikuttavat paitsi ilmasto, niin myös kasvualustan kosteus ja happamuus, valaistusolosuhteet, ilman puhtaus ja elinympäristön ikä. Jotkin jäkälälajit ovat tietyn ympäristötyypin indikaattorilajeja (esim. vanha metsä).

Jäkälien yleisyydestä

Monet jäkälät muodostavat suotuisissa olosuhteissa kasvupaikalleen yhtenäisiä kasvustoja. Silloin esimerkiksi kuivissa kangasmetsissä yhtenäinen poronjäkälämatto saattaa peittää alleen kaiken muun. Myös kivillä elävät rupijäkälät (esim. karttajäkälät) peittävät alleen koko kivipinnan. Tällainen jäkälä on myös puiden oksilla ja rungoilla elävä sormipaisukarve.

Monet jäkälät ovat kasvupaikalleen hyvin uskollisia. Ne kuitenkin kasvavat suotuisilla paikoilla aina kun siihen on mahdollisuus. Jäkälien joukossa ei ole sellaisia lajeja, jotka kasvaisivat kaikkialla. Niistä löytyy kuitenkin lajeja, jotka ovat ns. pioneerilajeja. Ne valtaavat kasvutilaa paikoilta, joihin muut eliöt eivät kiinnity (kalliot) tai muokatuilta paikoilta (hakkuuaukeat).

Osa jäkälistä on arkoja ilmansaasteille (rikkidioksidi). Kaupunkien keskustasta jäkälät katosivat autojen pakokaasujen vuoksi, mutta ovat osittain palanneet rikin poistuttua polttoaineesta. Osa jäkälistä on viime vuosikymmeninä harvinaistunut ympäristömuutosten vuoksi.

Jäkälien lajimäärät Suomessa

Lähde: Rassi ym. 2010.

Luopioisten jäkälistä

Luopioisten alue kuuluu metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen Pir2a ja Etelä-Hämeen (EH) eliömaakuntaan, jonka jäkäläkasvistoa on tutkittu vuosien saatossa jonkin verran, mutta kattavaa lajillista jäkälätutkimusta ei alueelta kuitenkaan ole tehty. Tämäkään sivusto ei pyri olemaan mikään kaiken kattava kuvaus alueen jäkälistä, mutta tähän on koottu niitä jäkäliä, jotka täältä varmuudella on löydetty. Lisäksi kohdasta kuvat löytyy joitakin mahdollisesti löydettäviä lajeja sekä kuvia vielä määrittämättömistä jäkälistä.

Itse olen kerännyt jäkäliä alueelta kymmeniä vuosia, mutta tutustunut niihin oikein toden teolla vasta parin viime vuoden aikana. Siksi tietämykseni ja tuntemukseni monien lajien ja sukujen kohdalla on vielä kovin alkutekijöissään. Vähitellen toivon kuitenkin oppivani tuntemaan uutta lajistoa, löytämään alueelle uusia lajeja ja havaitsemaan jo löydetyille lajeille uusia kasvupaikkoja.

Helpottaakseni jäkälien tarkastelua olen laatinut kirjallisuuden pohjalta helpotetut määrityskaavat, joissa jäkälät on ryhmitelty seuraavasti:

- lehtijäkälät
- pensasjäkälät
- naavamaiset jäkälät
- korallimaiset jäkälät
- rupijäkälät

Määrityksiäni ei ole ihan yksittäisiä näytteitä lukuunottamatta kukaan erikseen määrittänyt, joten niissä voi olla virheitä. Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia korjausehdotuksia.

Kiitokset määritysavusta:

Juha Pykälä (SYKE), joukko vaikeita rupijäkäliä
Matti Kääntönen, Cladonia-suku

Luopioisista tehdyistä löydöistä tai näytteistä voi ottaa yhteyttä minuun tai sitten suoraan eri yliopistojen yhteydessä toimiviin museoihin. Niiden osoitteet löytyvät kirjallisuudesta tai linkeissä mainituilta nettisivuilta.