Lajikuvaus

Kuvaus: Monivuotinen matarakasvi, jonka varsi pysty vankka liereä hienokarvainen, lehdet 8 kpl kiehkurassa rihmamaiset valkokarvaiset, kukinto kerrannaisviuhko, kukat tuoksuvat keltaiset.

Koko: 20 - 60 cm

Kasvupaikka: Kedoilla, hiekkaisilla pientareilla, kallioilla, nummilla.

Levinneisyys: Jokseenkin yleinen Etelä-Suomessa ja rannikoilla.

Muuta: Keltamatara risteytyy paimenmataran kanssa. Piennarmatara (G. x pomeranicum) syrjäyttää helposti alkuperäisen keltamataran.

Valtakunnallisesti uhanalainen (VU).

Kasvin löytöpaikoista Luopioisissa

Keltamatara on alueella harvinainen ketokasvi.

Sen kasvupaikat ovat käyneet harvinaisiksi maatalouden muutoksen jälkeen. Paimen- ja keltamataran risteymä, piennarmatara, valtaa voimakkaampana kasvina tehokkaasti sen kasvupaikkoja.

Parhaat kasvustot nykyään löytyvät Rautajärven kedoilta, Vuolijoen tien varresta Kaukkalasta, Miemolasta ja Puutikkalasta.

Kasvi on harvinaistunut 2000-luvulla.

Kirjallisuustiedot

- Häyhä, T. 2003: Uhanalaiset kasvit Kanta-Hämeessä. - Alueelliset ympäristöjulkaisut 306. Hämeen ympäristökeskus. 129s.
- Vauhkonen, M. 2003: Päijät-Hämeen uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvit. - Alueelliset ympäristöjulkaisut 326. Hämeen ympäristökeskus. 98s.