Natura-2000 -alueet

Kurkisuo:

Kurkisuo on selvärajainen suokokonaisuus Luopioisten alueen ja Padasjoen kunnan rajalla. Se on kuulunut pitkään valtakunnallisesti merkittävien soiden ryhmään ja sisältyy soidensuojeluohjelmaan. Natura-2000 -alueeksi suo liitettiin 1900-luvun lopulla (Pitkänen, M-L, 2005). Suo sijoittuu Sisä-Suomen keidassuoalueelle Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöjen vedenjakajalle. Kurkisuon pinta-alasta on n. 2/3 erilaisia nevoja ja 1/3 korpia ja rämeitä. Länsiosa suosta on tyypillinen aapasuo ja itäosa keidassuo. Suon reunaosissa tavataan ravinteisia valuvesijuotteja. Suon pinta-ala on n. 155 ha.
Suo tutkittiin ruutumenetelmällä 1980-luvun alussa ja tulokset raportoitiin Luonnonvarainhoitotoimistoon (Kuitunen, T. & Kuitunen, M. 1985). Suon kasvillisuudesta kerrotaan enemmän soidensuojeluohjelman yhteydessä.

Kurkisuon kartoituksessa käytetty ruutujako ja suon ravinteisuusasteet (Eurola & Kaakinen, 1978):

Kurkisuon räme- ja neva-aluetta Kurkijärven läheltä.

Kuohijoen kalkkilehto:

Kuohijoen kalkkilehto sijaitsee Kuohijoen kylässä Niittylän kylätien lounaispuolella. Se on tunnettu kalkkikivilouhoksista, joista aikoinaan on louhittu kiveä mm. Hämeen linnan muurien rakentamiseen. Nykyäänkin louhokset ovat vielä hyvin nähtävissä. Myöhemmätkin tutkimukset ovat osoittaneet, että alueella on edelleen kalkkipitoisia kallioita. Kalkkilehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja on nykyään myös Natura-2000 -kohde (Alapassi, M. & Alanen, A. 1988, Pitkänen, M-L, 2005).
Rauhoitettu kalkkilehto on kooltaan 14 ha ja se on pääasiassa rehevää, tuoretta lehtoa, jossa valtapuina kasvavat kuusi, lehmus, vaahtera, haapa ja harmaaleppä. Pensaskerros muodostuu puuntaimista, lehtokuusamasta, taikinanmarjasta, koiranheidestä ja viinimarjoista. Kenttäkerroksesta silmiinpistävimmät ovat mustakonnanmarja, lehtopähkämö, koiranvehnä, humala, lehto-orvokki ja imikkä (Kuitunen, T. 1987, 1998).
Alue oli kasvistoltaan hyvin arvokas ennen louhoksen alapuolisen suon ojitusta 1980-luvulla. Vesitalouden muutos hävitti alueelta monta arvokasta kasvilajia mm. sääskenvalkku, vilukko, äimä- ja keltasara, tylppähammaspoimulehti, kirkiruoho ja soikkokaksikko.
Vuonna 2003 Ympäristökeskuksen toimesta suon ojat tukittiin siinä toivossa, että suo mahdollisesti palaisi ennalleen. Tähän mennessä vain soikkokaksikko on ilmestynyt takaisin kasvupaikalleen.
Kasvistosta tarkemmin lehtojensuojeluohjelman kohteiden yhteydessä.

Kukkia:

Luopioisten alue sijoittuu Kukkiajärven ympärille. Järven kokonaispinta-ala on n. 45 km2 ja rantaviivaa sillä on n. 250 km. Järvessä on kartasta laskettuna yli 400 saarta ja lisäksi luodot ja karit. Järven keskisyvyys on varsinaisen Kukkian puolella hieman alle 6 m. Kukkia jakautuu useaan osa-alueeseen: Leppänä, Lehtisaarenselkä, Äikäänselkä, Läyliä, Rautajärvi, Länsi-Kukkia ja Haltianselkä. Natura-2000 -ohjelmaan näistä kuuluvat vain Haltianselkä, Länsi-Kukkia ja Lehtisaarenselkä. Kukkian Natura-kohteelle on laadittu Pirkanmaan ympäritsökeskuksen toimesta hoito- ja käyttösuunnitelma (Pitkänen, M-L, 2005).
Kukkia kuuluu Kokemäenjoen vesistön Hauhon reittiin ja laskee Puutikkalan kohdalta Vihavuoteen ja siitä Roineeseen. Vetensä Kukkia saa laajalta alueelta, toisaalta Kuohijärven kautta aina Vesijaolta saakka ja toisaalta kaukaa Kurkisuon vedenjakaja-alueelta. Kukkian valuma-alueella ei ole suurteollisuutta ja maatalouskin on nykyään melko vähäistä. Alueen järvien vedet ovat luonnostaan tummia ja vähäravinteisia, monesti aivan luonnontilaisia. Kukkian vedenpintaa pidetään sopivalla korkeudella Vihavuodessa olevan pohjapadon avulla.
Kukkian veden laatuun vaikuttavat maatalouden ohella soiden ojitukset, metsänhakkuut ja ranta-asutus. Varsinkin kesämökkiasutus on lisääntynyt vimeisten vuosikymmenien aikana runsaasti ja aiheuttaa paikallisesti suurtakin kuormitusta vesistölle. Kukkian matalat lahdet, kuten Pirttilahti ja Kortteenpohjanlahti ovat kasvamassa vähitellen umpeen rantojen niiton loputtua ja humusmäärän lisääntyessä rantavesissä. Näistä asioista enemmän rantojensuojeluohjelman yhteydessä.

Kukkian kasvistosta kerrotaan tarkemmin vesistöjen yhteydessä.

Pintakasvillisuuden täyttämää Pirttilahtea ja Ritosalmi, josta pääsee Leppänälle.