Lajikuvaus

Kuvaus: Nurmilaukka on monivuotinen laukkakasvi, jonka sipuli on munanmuotoinen, lehdet lakastuvia ja tasasoukkia, tukilehtiä on kaksi ja kukinto < 10-kukkainen. Itusilmuja on vähän ja ne ovat tumman punaisia.

Koko: 20 - 70 cm

Kasvupaikka: Kuivilla kalliokedoilla, kulttuurinsuosija.

Levinneisyys: Jokseenkin harvinainen Etelä-Suomessa.

Mikrosienet:

Muuta: Ollut ennen rautakautinen lääke- ja ravintokasvi.

Kirjallisuustiedot

- Kuitunen, Tuomo 2001: Kasvihavaintoja Luopioisista (EH) vuosilta 1999-2000. - Talvikki 25: 38-42.
- Ranta, Yrjö 1991: Pälkäneen uusista ja vanhoista kasvilajeista. - Talvikki 15: 35-39.
- Tampereen seutukaavaliitto 1985: Pirkanmaan uhanalaiset kasvit. Julkaisu B 147. - 47 s.
- Vauhkonen, Marko 2003: Päijät-Hämeen uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvit. - Alueelliset ympäristöjulkaisut 326. Hämeen ympäristökeskus. 98s.

Kasvin löytöpaikoista Luopioisissa

Nurmilaukka on alueella ikivanha hyötykasvi, joka on saanut väistyä kasvupaikkojen umpeuduttua ja asutuksen kadottua.

Alueelta on löydetty muutama kasvupaikka, joista pysyvin Ruljan kalliolla oli viime kerralla vielä elinvoimainen ja levittäytynyt muutaman neliön alueelle. Sitä uhkaa vain rantarakentaminen.

Padankosken Salimäen esiintymä on satunnainen. Kasvia esiintyi muutamana vuonna niitetyllä pientareella, mutta jos aluetta ei niitetty, ei kasviakaan löytynyt.

Uusi löytöpaikka on todellisuudessa ehkä hyvinkin vanha, eli Lauri Oesch varmensi kesällä 2010, että Rautajärven kartanon perinnehaassa kasvaa laukkaa usean neliön alalla. Tämä vain korostaa perinnehaan arvoa.

Uusin löytö on Padankoksen uimarannan tuntumasta löydetty yksi verso, jonka tulevaisuus on huono, koska kasvi kasvaa hyvin kulutusalttiilla paikalla. Sitä tulee seurata. Kasvin alkuperä on tuntematon.

Kasvia tulisi pitää silmällä ja etsiä sitä sopivilta kasvupaikoilta vanhan asutuksen läheisyydestä olevilta kalliokedoilta.